Muistisairaiden kokemuksia vertaisryhmätoiminnasta. Ohjaajana muistisairas.

Opinnäytetyön kiinnostuksen kohteena on muistisairaiden vertaisryhmätoiminta, jota järjestää Päijät-Hämeen Muistiyhdistyksen tuki- ja asiantuntijakeskus Muistiluotsi. Tarkoituksena oli saada kokemuksellista tietoa muistisairaiden vertaisryhmästä, joka nimittää itseään Omaryhmäksi. Ryhmä on harvinaisuus, koska sillä on muistisairas ohjaaja. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa muistisairaiden kokemuksilleen antamia merkityksiä vertaisryhmätoiminnastaan, jota ohjaa itsekin sairastunut. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään muistisairauksia sairastuneiden tiedontuottamis- ja kommunikaatiovaikeuksien kannalta, muistisairaan hoitopolkua, kuntoutusta sekä vertaisryhmätoimintaa. Opinnäytetyössä oli laadullinen tutkimusote. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun ja sitä tukevan havainnoinnin avulla kuudelta vertaisryhmään osallistuvalta muistisairaalta. Litteroitu aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan haastateltavat kokivat ryhmän sallivassa ilmapiirissä yhteenkuuluvaisuutta ja vertaisuutta. Heidän mielestään mieliala, itsetunto ja sosiaalinen hyvinvointi paranivat. Haastateltavat kuvasivat vertaisohjaajan taitoja ja persoonaa korvaamattomiksi. He miettivät myös ryhmän tulevaisuutta vertaisohjaajan kannalta. Haastateltavat kokivat keskustelemisen ryhmän tärkeimmäksi toimintamuodoksi. Haastattelututkimuksen tulosten pohjalta todettiin vertaisryhmätoiminnan laaja vaikutus tutkimukseen osallistettujen muistisairaiden elämään. Vertaistoiminta vahvistaa sairastuneen elämänhallinnan tunnetta tarjoamalla laveaa vertaistukea ja pitämällä yllä toimintakykyä. Vertaisohjaajan rooli on äärettömän tärkeä. Hän on arvostettu kanssakulkija, joka sosiaalisilla taidoillaan lisää Omaryhmän hyvinvointia.The objective of this thesis was to study experiences from peer support group for people suffering from memory disorder. The peer group studied for the thesis was called omaryhmä. The group is unusual because of the mentor who also suffers from a memory disorder. The focus was to study how the members of the group experienced a group led by a person with the same disorder that they have. The theory section deals with memory disorders from a cognitive and communication difficulty perspective, the clinical pathway of a person with a memory disorder rehabilitation and peer support group activity. The study was conducted as a qualitative study. Research material was collected with the theme interview method and reinforced with observation. The study involved six participants from the peer support group. Material was analysed by using qualitative data analysis. Results showed that the interviewees experienced that their group had a permissive atmosphere, which allowed group members to feel equal and social. Their mood, self-esteem and social well-being improved. Interviewees described the skills and the personality of their peer mentor as irreplaceable. The future was also considered. Conversations were considered to be the most important form of activity in their group. The main conclusion showed peer support group activity had a great effect on the lives of persons with memory disorder. Peer support strengthens the feeling of life management by offering comprehensive peer support and maintaining functional capacity. The peer mentor is extremely important, with the role of a valued equal who builds up well-being within the group

Musiikki mediapelissä : Musiikkikulttuurin rakentajien näkemyksiä joukkoviestinten vallasta ja julkisuuden hallinnasta suomalaisessa musiikkijournalismissa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tarkastelen tutkimuksessani musiikkikulttuurin rakentajien näkemyksiä joukkoviestinten vallasta ja julkisuuden hallinnasta suomalaisessa musiikkijournalismissa. Musiikkikulttuurin rakentajilla tarkoitan musiikkijournalisteja, muusikoita sekä musiikkiorganisaatioiden tiedottajia. Olen kiinnostunut siitä, miten nämä toimijat kokevat toistensa aseman ja minkälaisin menetelmin he toimivat julkisuudessa sekä miten tämä julkisuuspeli säätelee suomalaista musiikkikulttuuria. Tarkastelen myös suomalaisen musiikkijournalismin nykytilaa: mistä kirjoitetaan ja miksi ja miten sanomalehden kulttuuriosasto rakentaa musiikkikulttuurin imagoa. Tässä yhteydessä selvitän lisäksi maamme valtalehden, Helsingin Sanomien asemaa musiikkijournalismin kentällä maakuntalehtiin verrattuna. Vertailuun olen valinnut Aamulehden Tampereen seudulta ja Keskisuomalaisen Jyväskylästä. Teoreettiset lähtökohtani ammennan yhteiskunnallisen vallan problematiikasta ja julkisuuden hallinnasta. Vallan käsitettä esittelen kahden ranskalaisen valtateoreetikon, Pierre Bourdieun ja Michel Foucault'n ajatusten näkökulmasta. Lisäksi minua ovat auttaneet työssäni Merja Hurrin tutkimukset suomalaisesta kulttuurijournalismista ja Bourdieun sosiologisesta kenttäteoriasta sekä Esa Väliverrosen tutkimukset Michel Foucault’sta. Julkisuuden hallintaan olen perehtynyt Elisa Ikävalkon ja Heikki Luostarisen avulla. Teemahaastattelumenetelmällä keräämäni tutkimusaineisto koostuu kahdentoista musiikkikulttuurin rakentajan haastattelusta, joita analysoin diskurssianalyysin keinoin. Diskurssianalyysi on eräänlainen teoreettis-metodologinen viitekehys, jonka avulla voidaan tutkia erilaisia kielen käyttöön liittyviä kysymyksiä. Diskurssianalyysini tueksi tein myös karkean sisällön erittelyn Helsingin Sanomista, Aamulehdestä sekä Keskisuomalaisesta selvittääkseni mm. musiikkijournalismin nykytilaa. Tutkimukseni paljastaa musiikkikulttuurin rakentajien näkevän julkisuuspelissä kahdenlaista valtaa, legitiimiä ja realistista. Legitiimi valtakäsitys kuvaa sitä valtaa, joka on oikeutettua ja hyväksyttävää ja jonka tunnusmerkit ovat korkea koulutus ja musiikillinen sivistys, toisin sanoen symbolinen pääoma. Realistinen valtakäsitys kertoo puolestaan siitä valta-asetelmasta, joka musiikkikulttuurin rakentajien näkemyksen mukaan julkisuudessa todellisuudessa vallitsee ja tämä todellinen valta on toimittajilla. Muusikoilla ja musiikkiorganisaatioilla on toki myös omat mahdollisuutensa erilaisin menetelmin vaikuttaa julkisuuspeliin ja symbolisella pääomalla asemansa vakiinnuttanut taiteilija pystyy jopa riistämään vallan kokonaan itselleen. Näistä tilapäisistä valta-aseman keinahduksista huolimatta, julkisuuden agendan määrittyminen on toimittajien käsissä. Huomionarvoista myös on se, että suomalaisen musiikkikulttuurin julkisuutta rakennetaan rehellisin keinoin. Kova, peräänantamaton työ palkitsee lopulta tekijänsä ja julkisuuden portit "avautuvat". Kyseenalaiset, väärät keinot ja ominaisuudet, joilla julkisuuteen pyritään liittyvät aina ulkomusiikillisiin ominaisuuksiin, kuten seksikkääseen imagoon tai etenkin klassisen musiikin kohdalla liialliseen viihteellisyyteen. Helsingin Sanomien resurssit ja valtakunnallinen levikki tekevät lehdestä voimakkaimman vaikuttajan musiikkikulttuurin agendan muodostumisessa. Maakuntalehdillä on kuitenkin tärkeä merkitys paikallisen musiikkikulttuurin tiedottajana ja yhtenä paikallisimagon luojana

Maakuntauudistus ja vahvistuvat yhteistyörakenteet sivistyksessä ja hyvinvoinnissa (HYVINSIVI)

Maakunta- ja sote-uudistus muuttaa valtion, maakuntien ja kuntien välistä tehtävien ja resurssien jakoa. Aluekehittämisjärjestelmä uudistuu ja valtion sekä alueiden yhteistyön luonne muuttuu. Vaikka uudistus tarjoaa paljon mahdollisuuksia luoda hyviä käytäntöjä ja uusia toimivia rakenteita, riskinä on nykyisten hyvin toimivien yhteistyörakenteiden pirstoutuminen. Selvityshankkeen tavoitteena oli kartoittaa tekijöitä, jotka edistävät sujuvaa yhteistyötä sivistys- ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdyspinnoilla. Hyvän yhteistyön osatekijöiden jäsentämisessä hyödynnettiin kehikkoa, joka muodostuu tutkimuskirjallisuudessa tunnistetuista horisontaalista ja vertikaalista palveluintegraatiota edistävistä tekijöistä (Virtanen ym. 2017). Tämän selvityshankkeen tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Tärkeitä osatekijöitä ovat yhteinen strateginen suunta, palveluntuottajien keskinäinen yhteistyö ja luottamus, hyvä johtaminen ja palveluntuottajien muutoskapasiteetti, taloudelliset ja muut kannustimet, eri professioiden välisten toiminnallisten ja symbolisten raja-aitojen purkaminen ja uudentyyppinen työnjako, asiakaslähtöinen ajattelutapa sekä yhteiset tietojärjestelmät

Maaseutukatsaus 2017

Maaseutukatsaus 2017 jatkaa Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän vuosina 2011 ja 2014 julkaisemien maaseutukatsausten sarjaa. Sen tavoitteena on kuvata maaseudun tilanetta, ennakoida maaseudun tulevaa kehitystä ja kuvata maaseutupolitiikan kokonaisuutta. Katsaus perustuu tilastoaineistoihin ja tutkimuskirjallisuuteen. Katsauksessa käsiteltävät asiakokonaisuudet ovat: satavuotias suomalainen maaseutu; asutus ja väestö; palvelut ja sujuva arki; kansalaistoiminta ja osallisuus; työ, osaaminen ja elinkeinot; maaseutupolitiikka. Katsaus on suunnattu kaikkien maaseudusta ja maaseudun kehittämisestä kiinnostuneiden käyttöön päätöksenteon ja kehittämistyön pohjaksi. Maaseutukatsauksen 2017 on tuottanut Maaseutupolitiikan neuvost

Paikallinen kokemustieto suunnitteluprosessin uudistajana: PPGIS:n hyödyntäminen osallistuvan suunnittelun tukena

The existing methods used in participatory planning do not enable multifaceted and truly inclusive public involvement. Despite the advanced technological data collection methods now available, the role of experiential knowledge remains marginal in planning practice. The utilisation of digital tools in participatory planning remains effectively additional to and detached from the core planning tasks. Many different actors, developers and researchers have created separate GIS-based data harnessing tools, such as planning support systems (PSS), public participation geographic information systems (PPGIS) and tools gathering volunteered geographic information (VGI). Despite the innovative technological work undertaken, challenges remain in adapting these tools on a profound and permanent level to the support of participatory planning practices. The planning technology literature focused on the development of forward-looking technology is rarely linked to the theoretical discussions occurring in the participatory planning literature. This dissertation aims to build a bridge between these two distinct discussions. The object of this thesis is to study the potential of these tools to support participatory urban planning. The research analyses a set of SoftGIS and other PPGIS studies conducted during the period 2004-2015 in varying research and urban planning projects in Finland. The thesis adopts a normative approach to the question of how various PPGIS tools could be embedded more securely into the urban planning process. The thesis constructs a heuristic conceptual model for a participatory planning support system (PPSS), based on the experiences of applying PPGIS tools. The central observations of this thesis reflect the numerous ways in which PPGIS tools and experiential knowledge can support planning during the different stages of the planning process and in relation to different planning tasks. At best, PPGIS methods can produce multifaceted information, especially in the early phases of the planning process. Data gathering however remains effectively characterised as singular interventions to harness specific information for the direct purposes of the ongoing planning task. Embedding this experiential knowledge more fully into the planning system currently rests almost exclusively on the shoulders of individual planners. Grafting PPSS onto the planning system requires a rather more strategic approach to participation.Osallistuvan suunnittelun nykykäytännöt eivät mahdollista kattavan ja monipuolisen vuorovaikutuksen toteutumista. Teknisesti edistyneistä tiedonkeruumenetelmistä huolimatta kokemuksellisen tiedon rooli on yhä marginaalinen suunnittelussa. Digitaalisten työkalujen hyödyntäminen osallistuvan suunnittelun tukena onkin hajanaista ja suunnittelutehtävistä irrallaan. Monet eri toimijat, kehittäjät ja tutkijat ovat kehittäneet erillisiä paikkatietopohjaisia työkaluja, kuten suunnittelun tukijärjestelmiä (PSS), osallistuvia paikkatietojärjestelmiä (PPGIS) ja vapaaehtoisesti tuotettua paikkatietoa (VGI) kerääviä menetelmiä. Haasteeksi jää sopeuttaa nämä kehitetyt työkalut pysyvämmin suunnittelukäytännön tueksi. Edistyksellisten suunnittelu- ja paikkatietoteknologioiden kehittämiseen keskittynyt tutkimus yhdyskuntasuunnittelukentällä linkittyy harvoin osallistuvaa suunnittelua koskevaan teoreettiseen keskusteluun. Tämä väitöskirja pyrkii rakentamaan tällaisen sillan. Väitöskirjan tavoitteena on tutkia näiden työkalujen mahdollisuuksia tukea osallistuvaa kaupunkisuunnittelua. Väitöskirjassa on tarkasteltu PehmoGIS- ja PPGIS menetelmien kehittämistä ja hyödyntämistä sekä tutkimuksessa että suunnittelussa Suomessa vuosina 2004–2015. Työ on lähtökohdaltaan normatiivinen, se pyrkii ohjaamaan ja etsimään vastauksia siihen, miten paikkatietopohjaiset osallistuvan suunnittelun työkalut voitaisiin paremmin sitoa suunnitteluprosessin tueksi. Työ rakentaa käsitteellisen mallin osallistuvan suunnittelun heuristisesta tukijärjestelmästä, joka perustuu kokemuksiin PPGIS työkalujen hyödyntämisestä. Väitöskirjan keskeiset havainnot liittyvät PPGIS työkalujen ja paikallisen kokemustiedon moninaiseen tarpeeseen suunnitteluprosessin eri vaiheissa ja erilaisissa suunnittelutehtävissä. Parhaimmillaan PPGIS-menetelmät voivat tuottaa hyvin moniulotteista tietoa ja erityisesti varhaisessa vaiheessa prosessia. Silti tiedonkeruut jäävät nykyisellään helposti yksittäiseksi interventioksi, joilla kerätään suunnittelutehtävää suoraan tukevaa tietoa ja tiedon juurtuminen yksittäisten suunnittelijoiden varaan. Kehitetyn osallistuvan suunnittelun tukijärjestelmän (participatory planning support system, PPSS) käyttöönotto edellyttääkin strategista näkökulmaa osallistumiseen

The role of Volunteered Geographic Information in participatory planning. Examples from Denmark and Finland

<p>Due to developments in pervasive computing and the diffusion of digital media technologies, the amount of Volunteered Geographic Information (VGI) is rising rapidly. The paper looks at the potential of applying VGI to a participatory planning context and how this type of information might help capture place-based knowledge and experience. The paper furthermore looks at how VGI might qualify actual planning outputs, an aspect often overlooked in communicative planning. This is done by highlighting two case-studies; one which was carried out in a Danish context, employing volunteered GPS-tracking to capture everyday uses of the urban environment. The second case-study was carried out in Finland, employing SoftGIS as a tool to identify and quantify place-values.</p&gt

Does mapping improve public participation? Exploring the pros and cons of using public participation GIS in urban planning practices

While participatory urban and regional planning have become a widely accepted approach to enhance the democratic aims of community and urban development, challenges still remain. Planners lack the knowledge of usable tools to reach broader groups of participants, which can turn participation into a small-group elitist activity. Also, the quality and utilisation of the knowledge produced is problematic, the collected data remains invisible and systematic analysis is often not realized. In this article, we ask whether digitally supported PPGIS (public participation Geographical Information Systems) tools can help addressing these challenges. Through a critical analysis and reflection upon over 200 real life planning cases in Finland (62%) and other countries (38%) using PPGIS methodology we study the ability of PPGIS tools to (1) enhance effective arrangements of public participation, (2) reach a broad spectrum of people and 3) produce high quality and versatile knowledge. Our results indicate a variety of advantages and disadvantages in using PPGIS methodology in urban and regional planning practice. By categorizing the pros and cons of using PPGIS in practise, we enable planners to implement more inclusive and people-centred urban and regional planning in the future